Ihmisen perusluonteeseen varmaan kuuluu odottaa aina jotain. Viikonloppua, syyslomaa, talvilomaa, eläkettä... "Sitten minä aion..."
Usein tuntuu että itsensä ja haaveiden toteuttaminen tavallisessa arjessa on haasteellista, joskus jopa mahdotonta. Työpäivä vie mehut ja aika loppuu vuorokaudesta kesken - ei vaan jaksa, tai ei ehdi. Niin paljon jää tekemättä, näkemättä ja kokematta. Haaveet siirtyvät seuraavaan lomaan, pahimmillaan vuosien tai vuosikymmenten päähän. Omat ikätoverit (+/- 30v.) suunnittelevat ja haaveilevat "kunhan olen asuntolainan maksanut..."-hengessä tulevaisuuttaan. Työt, perhe, raha... siinäpä jo monta syytä lykätä asioita. Entä jos kaikki olisikin ratkaistavissa, ja onkin vain suunnittelukysymys, kun todella jotain haluaa?
Hetkessä eläminen ja tilaisuuksiin tarttuminen on puhuttanut viime kuukausina molempia, monistakin syistä. Meillä molemmilla on ollut taipuvaisuutta joskus liialliseenkin asioiden pohtimiseen, ruotimiseen ja jahkailuun. Jotkut asiat ja päätökset syntyvät taas hyvinkin spontaanisti, seuraamukset ovat milloin mitäkin, harvemmin huonoja kuitenkaan.
Ajatus vähän pidemmästä lomasta ja reissaamisesta alunperin syntyi melkolailla hetken mielijohteesta- ehkä puoliksi tosissaan, puoliksi leikillään, ja reppureissu heinäkuisessa keski-Euroopassa vaihtui isompaan unelmaan. Ja koska ainoa suunnitelma, jonka todella tarvitsee, on lähtöpäätös...
Juhannusviikonloppu relattiin mökillä, luettiin, suunniteltiin ja selviteltiin, kunnes kypsyttiin lopulta päätökseen. "Älä selittele,vaan lähde meneen" (Madventures: Kansainvälisen seikkailijan opas).
Hetkemme siis koitti: sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, viikkojen hintavertailun ja pähkäilyn päätteeksi löysimme budjettiin sopivat lennot; 10. lokakuuta, Tukholman kautta Bangkokiin. Miksi?
- Miksi ei!?
- Miksi ei!?
.JPG) |
| Reissusuunnittelua mökillä Pulkonkoskella. |
