"Asioilla on tapana järjestyä"

Otsikkoon viitaten, harva käytännön asia järjestyy ilman järjestämistä, josta syystä vapaa-aikaa on pyhitettävä nyt runsain mitoin valmisteluille. Kimmon 6 viikon työprojekti toisella paikkakunnalla on pistetty pakettiin ja vihdoin pystymme hoitamaan asioita yhdessä. 

Tiistaina kävimme Kuopion Kaupungin Rokotusvastaanotolla hakemassa rokote-reseptit sekä malarian estoon Doximed-reseptit. Rokotteiksi suositeltiin Lavantauti-rokotetta sekä Japanin aivotulehdus-rokotetta. Tulemme harkitsemaan tarkkaan ja erittäin kriittisesti näitä rokotteita, kun tuoreessa muistissa on vielä Ullan saama rokote-reaktio Engerix B-piikistä. Todennäköisyys kun on suurempi saada jokin sairaus/reaktio rokotteesta kuin itse tauti. Maalaisjärkeä käyttämällä selviää pitkälle terveydenkin suhteen! Mutta pohdimme vielä asiaa ensi viikon yli. 

Malarian-estolääkkeet aiomme hakea apteekista jokatapauksessa. Ensimmäisen kuukauden tulemme olemaan Thaimaassa, joten ihan koko reissua tuota ei tarvitse syödä. 

Rokotusvastaanoton lisäksi istuimme tuntitolkulla vakuutusyhtiöissä pyytämässä tarjouksia matkavakuutuksista. Hinnoittelu on melko kirjavaa, ja pikkupränttien lukeminen työlästä, mutta voittaja taisi löytyä (LähiTapiola). Jokaiseen "extreme-lajiin" tarvitsee jokatapauksessa ottaa päivä-/viikkokohtainen lisävakuutus, joten... 

Tavaran myyminen taas jatkuu, suurimman päänvaivan aiheuttaa auto, jonka myyminen stressaa yllättävän paljon! Toinen auto päätettiin toistaiseksi jättää itselle, kun ilmeisesti elämää on myös matkan jälkeen! ;)

Aikaa ja energiaa on vienyt myös rakas musiikkiharrastus, joka pitäisi saada sovitettua työpäivien väliin, vieläpä niin että koko bändille sopii. Treenattavia biisejä on paljon ja aika käy vähiin. Keskustelut kotona pyörivät oikeastaan enää musiikin tai matkailun ympärillä! 

Meitä kokeneempi Aasian-matkaaja saatiin yökylään toissapäivänä, ajatusten vaihto auttoi kovasti ja lievitti orastavaa stressiä ja kauhukuvia. Vakaasti suunnittelemme nyt Laosin lisäämistä reittiohjelmaan, samoin visiitit Vietnamiin ja Kambozdaan saivat varmistuksen. 

Oman elämän asiantuntija

Ilmeet ja eleet paljastavat paljon. Kavereiden, työkavereiden, sukulaisten ym. reaktioita on ollut siispä mielenkiintoista seurata, kun kerromme matkasta ja suunnitelmistamme. Palaute on kaikenkaikkiaan ollut kuitenkin hyvää ja kannustavaa, mutta epäilijöitä taitaa riittää. 

Osa puhuu suoraan, osa ei ollenkaan, eikä kaikkia tarvitsekaan kiinnostaa! On vitsailtu maitojunalla kotiin paluusta 2 viikon jälkeen tai vaihtoehtoisesti maailmalle jäämisestä pysyvästi. Mitään ei kannata vannoa! 

Matkan motiivi on kuitenkin suurimmalle osalle hämärän peitossa. Ollaanko lähdössä töihin vai lomailemaan? Minne? Miksi? Miten kauan? Aiotaanko vain laiskotella ja lomailla vai tehdä "jotakin oikeaa/järkevää"? 

Ehkäpä kyseessä on sitten jonkunsortin ikäkriisi, mutta merkitystä sillä ei ole. Se millä taas on merkitystä; emme ole tyytyväisiä asioihin tällä hetkellä, vaikka näennäisesti meillä on kaikki; hyvä parisuhde, asunto, vakituiset työpaikat, koira, autot, harrastukset... 

Mitä enemmän asiasta puhumme, sitä vakuuttuneempia olemme siitä miten haluamme elää ja aikamme käyttää, tai enemmänkin miten EMME halua elää tai käyttää aikaamme. Rehellisyyden nimissä tämän hetkinen tilanne ei vastaa haaveita. Ja haave (ainakaan realistinen) ei ole ikuista lomaa ja matkustelua vailla rahahuolia ja töitä, mutta enemmän aikaa asioille jotka ovat kaikista tärkeimpiä elämässä. Se mihin tämä irtiotto viitoittaa jatkamaan, on vielä mysteeri. 

Ihmiset arvostavat erilaisia asioita elämässään. Taustoja tietämättä valintojen arvostelu on helppoa. Jokainen löytäkööt itse onnellisuuden lähteensä, oli se sitten perhe, raha, työ, harrastukset, uusi auto, talo jne. 

Sen verran tiedämme jo ettei se meille ole (enää) raha tai mikään materia, ja tällä hetkellä soulsearching vaatii poistumista tutuista kuvioista ja kyllä, aiomme VAIN LOMAILLA :)