Niin lähellä mutta niin kaukana...

Huomaamatta koitti vihdoin lokakuu. Viimeiset työpäivät takana ja vapaus koitti vihdoin! Viimeiset päivät Suomessa kohta muutenkin käsillä. Lähtöviikko menee molemmilla (onneksi!) lomaillen, sillä järjestettävää ja tekemistä piisaa. Reissurahaa keräsimme yli 400€ lisää kirpputorin avulla, joten kiire kannatti. 

Käsittämättömän vaikea välillä ymmärtää, että viikon päästä olemme jo maailman toisella puolella. Joitain yksittäisiä perhosia ajatus saa mahanpohjassa jo lentelemään, kun kaverit ja kollegat toivottelevat pikkuhiljaa 'hyvää ja rentouttavaa matkaa'. 

Kirpputorikuorma tila-autossa

Edellisenä viikonloppuna järjestimme ystäville pienet läksiäiset, ja samalla juhlittiin tupareita yhteenmuuton tiimoilta. Lahjoina saatu selviytymispakkaus ja sanakirja auttavat matkalla ja toisaalta muistuttavat tärkeistä ihmisistä täällä koti-suomessa. Kiitos teille! 

Seuraava ja 'viimeinen' viikonloppu kotona pyhitetään perheille ja yhdessäololle. Vaikka takaisin tullaankin, saattaa Bangkokissa jo ensimmäisen kerran iskeä ikävä äitiä! Skypen käyttöä treenattukin jo ahkerasti siksi. 

"Elä hetkessä" oli ensimmäisen blogipostauksen nimi, ja eipä olisi uskonut miten tärkeäksi tuo lause muodostuukaan syksyn aikana. Nähdyt ja koetut asiat töissä ja toisaalta oman terveyden menettämisen pelko ja sairastelu ovat vahvistaneet matkan tarkoitusta entisestään; mennään ja koetaan kun pystytään. Koskaan kun ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Arjessa "elä kuin viimeisltä päivää"-ajattelua on vaikea toteuttaa kun rutiinit ja velvoitteet jyrää alleen ja haaveet jää haaveiksi. Juuri siksi tämä haave on meidän toteutettava NYT. 

Ensi keskiviikkona lähdemme siis Helsinkiä kohti (kyyti järjestetty majoituksineen) ja torstaina lennämme Arlandan kautta Bangkokiin. "Tee" ja "Hanki"- listat ovat vielä pitkät, mutta kun torstai koittaa... Meillä alkaa LOMA. 

Syvimmistä tunteista suunnitelmiin; 

Thaimaan viisumikäytännöt ja maahantulo-rajoitukset saivat meidät repimään (konkreettisesti) hakupaperit, ja päädyimme muuttamaan taas reittisuunnitelmaa. Menemme maahan siis 30 päivän turistiviisumeilla ja pyöräytämme reitin kiertämään vastapäivään, joten Kambozda kutsuu! 

"20 vuoden kuluttua sinua harmittavat enemmän asiat, jotka jätit tekemättä kuin asiat, jotka teit. Nosta siis ankkurit ja purjehdi ulos tutuista satamista. Tutki. Uneksi. Löydä." (Twain)