Viimehetkien visiittejä

Kuukausi viisumitonta elämää päättyy ensi viikolla, ja 9. marraskuuta mennessä maasta on poistuttava. Viimeisinä päivinä Thaimaassa olemme pyrkineet etsimään sitä mitä tulimme täältä hakemaan, ja hakeutumaan niihin paikkoihin joilla on meille eniten tarjottavaa. Bussi vei meidät Hua Hinistä Prachuap Khiri Khanin kaupunkiin. Matkaa näiden kaupunkien välillä on vain 90 kilometriä. Olimme lukeneet ko. paikasta jo kesällä, kun matkaa suunniteltiin. Ratkaisu suunnan muuttamisesta pohjoisen sijaan etelään tuntui oikealta heti kun Prachuap Khiri Khaniin saavuimme. Kaupunki tuntui heti kotoisalta paikalta, niin kotoisalta kuin Aasialainen kaupunki voi savolaisesta tuntua... Matka hotellille oli mieleenpainuva monestakin syystä; tuktuk-kuskimme ikä huiteli varmasti 70-75 vuoden tietämillä, papan vanha mopo kulki todella hitaasti (kaasu pohjassa?) hänen osoitellessaan meille paikkoja ja nähtävyyksiä. Hotellille pääsy vaati siirtymisen Thaimaan ilmavoimien alueelle sisäänkirjautumisineen, eikä meillä tietenkään varausta hotelliin ollut, eikä käsitystä paikasta järin muutenkaan koska tätä hotellia ei Tripadvisor tai Agoda tunne. Kyseessä oli Thaimaan Ilmavoimien Wing 5-niminen hotelli, Ao Manaon rannalla. Saimme Standard-huoneen 4. kerroksesta, ja näkymät parvekkeelta olivat huikeat! Huoneellamme oli muutenkin kokoa parvekkeineen lähes yhtä paljon kuin omassa kaksiossamme, joten kylläpä kelpasi.

Paikka osoittautui muutenkin heti saapumisen arvoiseksi; ranta melkein tyhjä ihmisistä, aurinkotuolin sai vuokrattua 10 bahtin hintaan päiväksi, herkkuruokaa sai tilattua pilkkahintaan oman aurinkovarjon alla syötäväksi. Thai Dictionarylle oli käyttöä täällä asioidessa ja ruokaa tilatessa menujen ollessa Thaimaan kielisiä saatikka että kukaan osaisi englantia. Kiitos tästä(kin) läksiäislahjasta kavereille, pelastanut pari kertaa meidät jo!

Vuokrasimme koko ajalle myös polkupyörät (armeijan vanhat tietenkin) joilla tutustuimme kaupunkiin ja Ao Manaon alueeseen. Otsalamput pyörän tankoon kiinni ja menoksi! 

Elämämme hikisimmät hetket koimme Prachuapissa kiivetessämme Thammikaramin (Wat Thammikaram) temppeliin paahtavassa iltapäivän kuumuudessa. Täysin apinoiden valtaama temppeli sijaitsee vuoren huipulla, josta huikeat maisemat yltävät kilometrien päähän paljastaen Prachuap Khiri Khanin kauneuden, jota turismi ei ole (vielä) onnistunut pilaamaan resorteillaan ja jätti-hotelleillaan. 

Perjantaina otimme suunnaksi reilun tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Bang Saphanin ja Suan Luangin rannan. Ensimmäiset mutkat matkassa Bang Saphanissa: paikalliset kumipuun tuottajat käyvät kamppailua valtion kanssa kumin hinnasta. Mielenilmauksen aiheuttamana moottoritie oli suljettu, ja kaikki liikenne ohjattiin Bang Saphanin kaupungin läpi, mukaanlukien raskas rekkaliikenne. Rekkajonot olivat kilometrien pituiset, ja tilanne näytti jokseenkin toivottamalta. Pari ambulanssiakin vilisti vastaan pillit päällä, joten ilman henkilövahinkoja mielenosoitus ei nähtävästikään edennyt. Saapuessamme kaupunkiin totesimme ettei minibussillamme ole mitään mahdollisuuksia viedä meitä lähellekään haluamaamme rantaa, millään autolla sinne ei pääsisi ilman tuntien jonotusta. 

Minibussi pudotti meidät kuitenkin paikallisten mopokuskien luo ja viittoi että he voisivat ajaa meidät perille. Ajatus mopokyydistä painavien rinkkojen kanssa ei tuntunut kuitenkaan maailman fiksuimmalta idealta, joten ajattelimme tehdä järkevän päätöksen; syödään ja juodaan ensin, mietitään jatkoa sitten. Jospa ruokatauon jälkeen liikenne kulkisi jo paremmin, ja pääsisimme etenemään taksilla rannalle. Ruokailun jälkeen tilanne oli kuitenkin liikenneruuhkien suhteen täysin samanlainen joten meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kun alkaa neuvottelemaan mopokuskin kanssa hinnasta. Rinkat sopivat nipinnapin mopojen kyytiin (kuskin jalkatilaan), ja paikalle saavuimme autojen ja rekkojen väleistä mopoilla pujotellen iltapäivällä. Harvemmin sitä tälläisessa kyydissä tulee oltua!

Majoitusta emme olleet varanneet etukäteen, pienen nettitutkiskelun jälkeen paperilla oli ylhäällä pari low budget- paikkaa joista lähtisimme kysymään vapaita mökkejä. Heti ensimmäisestä tärppäsi, ja saimme 4 yöksi bungalowimajoituksen rannalta 300 bahtin (7€) hintaan/yö. Majoitus on todella basic, ja mukavuudet joita huoneemme tarjoaa ovat sähkö, jääkaappi ja tuuletin. Lattiat ovat betonia, suihkusta tulee kylmää vettä, WC huuhdotaan kaatamalla sinne itse ämpärillä vettä. Mutta mikään näistä ei haittaa kun pääsee tällaiseen paikkaan, jossa aika on pysähtynyt, ja päivät koostuvat rantatuolissa tai riippumatossa lekottelusta, syömisestä, nukkumisesta, lukemisesta. Aurinko vaan jaksaa paistaa ja merivesi on taivaallista. Paikka tuntuu pieneltä yhteisöltä, jokainen vastaantulija tervehtii, ja paikassa on aistittavissa täydellinen rentous. Varjoja paratiisiin aiheutimme itse istumalla iltaa paikallisten kanssa vähän liian pitkään, jättäen veden juonnin liian vähäiseksi. Nestehukasta lie johtui aamuinen päänsärky, mutta mahtavia keskusteluja tuntemattomien kanssa melko huonollakin englanninkielen taidolla saa aikaan, kun Singhaa on riittävästi... 

Pari päivää nautimme tästä paratiisista, ja ensi viikolla Aasian valloitus jatkuu aivan uusilla suunnilla.