Mikä maa, mikä valuutta?

Ensimmäistä kertaa reissun aikana todella harmitti lähteä jostain pois. Olimme kotiutuneet Bang Saphaniin ja tottuneet sen elämänrytmiin ja kuvioihin paremmin kuin hyvin. Lähtöä edeltävänä päivänä majapaikkamme isäntä käytti meitä autollaan juna-asemalla josta saimme etukäteen junaliput. Samalla kävimme ostoksilla ja vieraanvarainen isäntämme tarjosi kakkukahvit pienessä kahvilassa. Onko pakko lähteä täältä? Pidimme bungalowimme vielä seuraavan päivän ja haikein fiiliksin istuimme rannalla odottaen iltaa ja junan lähtöä. Toisaalta siirtyminen uuteen maahan ja kulttuuriin tuntui kutkuttavalta, toisaalta olisi niin helppoa vielä jäädä. Ilman viisumien umpeutumista olisimme jääneet nautiskelemaan... 

10 tunnin (yö)junamatka Bang Saphanista Hat Yaihin taittui mukavasti nukkuen, joten kokemus Aasian yöjunailusta jäi positiiviseksi, sen lisäksi että kilometreihin nähden matka 2. luokassa ei paljoa maksanut. Juna toki tyypilliseen ja Thaimaalaiseen tapaan oli myöhässä yli tunnin,ja lähti vasta klo 21 jälkeen. Seuraavana aamuna olimme perillä aurinkoisessa Hat Yaissa. Ensimmäisenä pakkauduimme rinkkoinemme Kiinalaiseen ravintolaan länsimaiselle aamupalalle, josta aamiaisen lisäksi saimme neuvot lentokentälle pääsemiseen (ei yhtäkään taksia mailla eikä halmeilla). Noin 22h Bang Saphanista lähtömme jälkeen saavuimme  Malesian pääkaupunkiin, Kuala Lumpuriin (Air Asian lennot varattu jo suomessa, jotta poistumislippu Thaimaasta olisi tarvittaessa olemassa).

Kuala Lumpurin tekemän positiivisen vaikutuksen ja molempiin iskeneen flunssan vuoksi visiitti venyikin vähän pidemmäksi mitä alunperin suunnittelimme. Flunssan poteminen olisi voinut sattua huonompaankin paikkaan, koska kaupunkina tykästyimme kovasti Kuala Lumpuriin, ja näin saimme lisäpäiviä tutustua kaupungin tarjontaan. Kaupunkihan on helpompi länsimaalaiselle sulattaa jo pelkän tarjonnan (ruoka, vaatteet yms.) takia, mutta siisteys (verrokkina Bangkok)  ja vehreys (puistoalueet ja ikivanhat puut) tekivät olon huomattavasti kotoisammaksi. Roskakasat ja kuolleet/elävät rotat eivät sattuneet ainakaan meidän kulkureiteillemme. Flunssaa potevina aikaa oli myös istua ja tutkailla elämän menoa suurkaupungin ytimessä, ja ihmetellä mistä kaikesta ihmiset palkkansa Aasiassa saavatkaan. Jo Thaimaassa kiinnitimme huomion näihin "tyhjäntoimittajiin" joiden virka jäi hämärän peittoon toisinaan. Joku saa mm. palkkansa istumalla tiskin takana ja kertomalla että juomapiste on kiinni. "Closed"-kyltti riittää useimmiten Euroopassa... Harvoin siis kyltit, kuvat ja opasteet Aasiassa riittävät, vaan joku ohjaa liikennettä/ihmisiä, oli tarvetta tai ei. Mikään edullinen kaupunki Kuala Lumpur ei ole vaikka kilpailua ja tarjontaa onkin yllin kyllin. Ravintoloiden hinnat olivat lähempänä pohjoismaista tasoa kuin esim. Thaimaassa. Samoin laadukkaampien (ei katukojujen) vaatteiden hinnat. Pisimmän visiitin lisäksi Kuala Lumpur-stopista tuli myös kallein visiitti. 

Majoituksemme sijaitsi Berjaya Times Squaren takana, joten sijainti oli loistava! Lyhyt matka lähikauppaan, jossa on muuten 48. kerrosta, 203m korkeutta, sisältäen noin tuhannen liikkeeen lisäksi elokuvateatterin, 48. radan keilahallin ja sisähuvipuiston(!) vuoristoratoineen (800m). Yksi maailman suurimmista ostoskeskuksista siis. Liikkuminen oli tehty majapaikastamme myös todella helpoksi: monorail-asema sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä. Huoneen hinta oli silti edullinen, alle 20€/yö sisältäen aamiaisen. Aamiaiselle emme ole tosin ehtineet kuin yhtenä aamuna (tarjolla 7.30-10), koska herätyskellon käyttö ei ole lähellä sydäntämme. Olemmekin eläneet "luonnollisessa rytmissä" nukkuen miten nukuttaa, ja huomanneet unentarpeen olevan keskimäärin 10h yössä. Herää ajatus, miten sitä tämän jälkeen pääsee työelämään ja -rytmiin mukaan, ja pärjääkö niillä "normaaleilla" 6-7h unilla enää elämässä. Tähän tiedetään kyllä jo vastaus...

Loppuviikosta (ennen flu-strikea) kävimme katsomassa "pakolliset" turistinähtävyydet (KL-torni, Petronas) ja teimme myös visiitin Kuala Lumpurin Aquariumiin, joka oli hieno mutta lapsilaumojen takia traumatisoiva paikka. Hait saivat kyllä innostumaan vielä tässäkin iässä. Lähikatsaus merihevosiin, meritähtiin, piraijoihin ja meduusoihin jätti fiiliksen paikasta reilusti kuitenkin plussan puolelle.

Pienessä kuumeessa Chinatownin kiertely osoittautui virheeksi jo yleiskunnon takia mutta myös paikan aiheuttaman pettymyksen takia. Kiinalaiseen kortteliin rakennettu turistirysä halpoine kopiovaatteineen ja -tavaroineen ei innostanut, ja eksyminen ei auttanut asiaa yhtään. Samoin seuraavan päivän reissu Little Indiaan oli melko pikainen vähän samaisesta syystä (ja onko sen musiikin pakko soida "kävele ohi niin saat kuulovaurion"-tasolla?!) mutta tulipahan käytyä ja nähtyä. Little Indiasta suuntasimme taksilla Malesian kansallismuseoon joka oli käymisen arvoinen paikka. Meille arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneille ihmeteltävää olisi riittänyt koko päiväksi, vaan sulkemisaika lähestyi ja jalkoja särki jo liikaa. Pinnaa kiristi ja keskittymistä häiritsi museossa aikalailla nuo ihanat pienet Malesialaiset lapsukaiset, joilla on vilkkuvia ja vinkuvia kenkiä, ja joille ei ole opetettu ettei museoissa juosta, kiipeillä, kiljuta tai huudeta. Yritäppä siinä tutkia iki-aikaisia luulöytöjä... Ei ollut näin meidän nuoruudessa, huopatossutehtaassa - Kuopion museossa.

Mutta palataksemme nykyhetkeen, olemme koko reissun ajan vaihtaneet paikkaa melko tiuhasti ja matkustaneet urakalla. Tästä aiheutuneen reissuväsymyksen ja matkustus-ähkyn takia, ihmeellistä kyllä, Kuala Lumpurin visiitti jäi pisimmäksi pysähdykseksi tähän asti. Bussiin hyppäsimme Puduraya Bus Stationilta torstai-aamuna, päätyen hyvin erilaiseen ja erikoiseen paikkaan... 

(to be continued...)