Enkelten kaupungista Kanarialle?

Vaikka alkuun yritimme vähätellä itsellemme alkupäivien luomia mielialamuutoksia väsymyksellä ja jetlagilla, niin alkuviikosta jouduimme toteamaan kuinka olimme kummatkin kulttuurishokin vallassa. Vaikka jonkun verran olemme kummatkin jo matkustelleet omatoimisesti omilla tahoillamme, Bangkok ja sen luoma aistitulva pääsi kuin vaivihkaa yllättämään takavasemmalta. Kaoottinen liikenne, äänet, hajut, likaisuus, pakokaasut, ihmismassat ja kuumuus ovat vain sellainen kokonaisuus joka pitää kokea itse sen tajutakseen. 

Jos emme saaneet tarpeekseemme ihmispaljoudesta vielä liikkuessa keskustan Skytrain asemien tai MBK Center ostoskuskuksen käytävillä, niin viimeistään maailman suurimmilla viikonloppumarkkinoilla, Chatuchakin markkinoilla aistitulva oli niin valtaisa, että jouduimme oman hyvinvointimme takia jättämään vierailun sinne lyhyehköksi. Vajaat 9 000 kojua on kuitenkin hieman isompi määrä mihin tämä savolainen on Siilinjärven tai Kuopion markkinoilla tottunut. Markkinoilta löytyi nähtävästi kaikkea oopiumpiipuista luonnonlääkkeisiin, vaatteisiin, musiikkisoittimiin ja käsitöihin. Meidän keskittymisemme taisi olla suurimmaksi osaksi siinä mistä löytäisimme aina seuraavan wc:n tai kojun mistä ostaa vettä, joten markkinoiden tarjonnan silmäily jäi siltä osin ehkä hieman vajaaksi. Ulospääsykään kyseisestä tilpehööritaivaasta ei ollut aivan yksinkertainen juttu, koska maanalaiseen meillä ei ollutkaan asiaa, koska Kimmon päivärepusta löytyi Gerberin monitoimiveitsi. Asemalle pyrkiessämme edessä odotti jono ihmisiä metallinpaljastimen ja paikallisen vartijan tarkastukseen, joten koimme helpommaksi etsiä reitti lähimmälle Skytrain asemalle. Ainakaan tuolta asemalta maanalaiseen ei päässyt, jos mukana oli minkäänlaisia teräaseita. Kaikenkaikkiaan markkinat olivat mielenkiintoinen kokemus, mutta paahtava keskipäivän auringonpaiste ja varmaankin yli 40 asteeseen noussut lämpötila oli hieman liikaa meille Thaimaan alkupäivien kokemukseksi. 

Bangkokin pakokaasujen ja paahtavan kuumuuden päätimme maanantaina vaihtaa rentoon rantamestaan, jonne pääsemme suht lyhyellä matkustuksella ja kohtuu hinnalla. Rantojen ja sijainnin (suhteessa Bangkokiin) vuoksi valitsimme Koh Changin saaren, päätyen Helvetin Esikartanoon. Unelmien hiekkarantoja ja rauhallisia paikkojakin löytyy, mutta paikasta on tullut vuosien saatossa "tusinakohde", jossa jokainen koju myy samoja halpoja kopiovaatteita (miniversio Khao San Roadista Bangkokissa) Seven-Elevenien välissä. Myös seksimatkailijat ovat löytäneet tiensä Koh Changille, vaikka onkin vielä low-season. Paikalliset ovat selvästikin saaneet osansa länsimaalaisten huonosta käytöksestä, ja se näkyy suhtautumisessa turisteihin. 

Majoituskaan täällä ei oikein miellyttänyt, ja harkitsimme lähtöä samantien takaisin mantereelle ja Kambozdan puolelle. Teimme kuitenkin pientä tutkailua saaren suhteen (joka todella kaikesta huolimatta on kaunis!) ja päätimme nukkua yön yli. Aamulla hyppäsimme skootterin selkään ja lähdimme etsimään parempaa majoitusta loppuviikolle suoraan paikan päältä. Löysimme mukavan rantabungalowin kohtuulliseen (ja tingittyyn) hintaan, jonne suuntaamme loppuviikoksi. Ostimme saarelle vain menolipun (siirtyminen tapahtuu lautalla), joten aika näyttää millaiseksi helmeksi löytämämme miniparatiisi osoittautuu ja kuinka kauan viihdymme. 

Tiistaina ajoimme saaren eteläpäähän Bang Baon kalastajakylään, joka on rakennettu veden päälle. Kalastajien asumukset on korvattu tätä nykyä krääsäkaupoilla ja paikallisilla käsitöillä sekä seafood-ravintoloilla. Kaikesta huolimatta, käymisen arvoinen paikka kauniilla paikalla. Hyvä puoli saaressa onkin tällä hetkellä se, että olemme oikeaan aikaan liikenteessä: liikkeet ja ravintolat ovat jo auki, mutta väkeä on vielä melko vähän, joten saimme nauttia Bang Baon kylästäkin rauhaisissa tunnelmissa ilman hälinää ja valtavaa turistimassaa.

(Kuvatekstejä emme valitettavasti iPadin bloggerilla saa, mutta puhukoot kuvat puolestaan!)