Yli 50km serpentiinitietä viidakon ja vuoristojen halki, ja olemme perillä Tanah Ratan kylässä, Cameron Highlandissa, noin 1500m merenpinnan yläpuolella. Paikka on sanoinkuvaamattoman outo sekoitus keski-euroopan alppikyliä ja Aasialaista viidakkoa. Sulassa sovussa vierekkäin kuuset ja palmut. Cameron Highland on tunnettu teenviljelystä, mansikka- ja vihannesfarmeista sekä kukistaan. Kukkaloisto täällä on loputon ja värit tuovat ihanaa eloa tähän pilviseen vuoristokaupunkiin, jossa tuntuu satavan enemmän tai vähemmän joka päivä pilvien roikkuessa melkein guesthousemme katon tasolla. Eläinlajejakin löytyy noin 700 täältä, liskoja, lintuja ja hyönteisiä joiden olemassaolosta harvalla on tietoakaan.
Flunssan kourissa saavuimme perille. Majapaikan olimme varanneet Tripadvisorin suositusten avulla sähköpostitse "sertificate of excellent"-tunnustuksen saaneeseen paikkaan, joka sijaitse pienen matkan päässä keskustasta vuoren rinteellä, viidakon katveessa. Paikan omistaja (johon suurin osa kehuista taitaa perustua) tuli hakemaan meidät maasturillaan bussi-asemalta ja vei meidät guesthouselleen. Paikka koostui "main-housesta" ja bungaloweista. Bungalowimme oli tosi simppeli; patja lattialla, hyttysverkko, oma vessa jonne lämmintä vettä toki tuli, mutta veden sekoitus tehtiin isoon paljuun ja peseytyminen kauhan avulla, aivan kuten kotisuomen rantasaunoissa. Teimme pientä tsekkailua ympäristöön ja taloon sekä teimme tuttavuutta paikan koirien kanssa (4kk ja 5kk). Matkustamisen ja flunssan takia olimme tosi väsyneitä, emmekä kiinnittäneet ehkä huomiota asioihin jotka valkenivat seuraavana aamuna.
Cameron Highland sijaitsee vuoristossa, jolloin lämpötilat eivät ole suinkaan trooppisen kuumat, vaan vuorokauden keskilämpötila on noin 18 astetta (yöllä vielä vähemmän) ja kosteusprosentti on KORKEA.
Aamulla herätessämme olimme todella kipeitä, poskiontelot tukossa, päätä särkee, lihaksia ja niveliä särkee, ääni paineessa. Tarpeeksi hajustettua huuhteluainetta käyttämällä petivaatteiden homeen hajunkin saa peitettyä, mutta koska kyseessä on kaltaisemme "homekoirat", huomasimme heti mikä on tilanne. Myös majatalon katto oli homeessa. Söimme aamiaisen kylmässä ja vetoisessa keittiössä, jossa likaiset astiat löytyivät homeisesta astiakaapista, työtasoista ja tiskausvälineistä puhumattakaan. Päivänvalossa asia valkeni, että täältä on päästävä pois, heti, vaikka olimme sopineet seitsemästä yöstä omistajan kanssa. Kilautimme isännälle, ja pyysimme häntä paikalle. Sopersimme jotain kuumeesta ja levon tarpeesta, hänen tarjotessa huonetta homeisen main-housen yläkerrasta. Tähänkin keksimme jonkin hätävalheen, ja saimme kyydin keskustaan rinkkoinemme. Maksoimme yhdestä yöstä ja jatkoimme turisti-infoon miettimään seuraavaa siirtoa. Olo oli karmaiseva molemmilla. Päätimme ottaa kunnon huoneen, jossa tervehtyä kunnolla, maksoi mitä maksoi. Löysimme uuden guesthousen toiselta puolelta kaupunkia, vähän yli budjetin, mutta menkööt. Paikka on loistava, huoneet ja petivaatteet 5 tähden hotellin tasoa, mutta homeelta ei ole vältytty täälläkään. Saimme vähiten homeisen huoneen, ja täällä vietämme nyt X ajan. Mainittakoon vielä, että olemme viettäneet matkan aikana yhtä paljon öitä homeisissa kuin homeettomissa huoneissa, oireillen milloin enemmän milloin vähemmän.
Mistähän muusta vielä valittaisi? No, ruoasta voi kirjoittaa aina! ;-)
Suomessa ja kotona ollessamme yleiseen hyvinvointiin ja reumasairauteen (U) vedoten jätimme ruokavaliosta pois (ei 100% eliminaatio, mutta minimointi) vehnän, pastan, perunan ja sokerin, ruokavalion koostuen lihasta, kasviksista, marjoista ja maitotuotteista. Mitä puhtaampana, sitä parempi. Reumalääke tiputettiin minimiin ja vointi koheni lähes terveen tasolle. Mikäs on olo, kun on 5 viikkoa syönyt riisiä, nuudeleita, hedelmiä, valkoista leipää ja minimaalisen vähän proteiineja? Oli perussairautta tai ei, Aasialainen ruokavalio on meidän henkilökohtaisella mittapuulla todella epäterveellinen, vaikuttaen aika raskaasti terveydentilaan. Onneksi jotain tuoretta ja kohtalaisen terveellistä täältäkin löytyy, vaikka työn alla pikkupaikoissa onkin. Eilisiltana söimme paikallisessa ravintolassa, jossa "real Malaysian dish" oli pakasteesta rasvakeittimeen heitettyä kanaa, kuivakkaa riisiä, 2 viipaletta kurkkua ja 1 viipale tomaattia. Suurin osa ravintoloista on Intialaista alkuperää, joten naanleipä on tullut tutuksi. Vähän liiankin.
Tämä postaus kertonee ettei matkustaminen täällä ole vain ihanaa lomailua palmujen alla. Olosuhteet ja terveydentilan heikkeneminen tekevät elämästä täällä haastavaa, ja arvostus arkisia asioita kohtaan kotona ja suomessa kasvaa uusiin mittasuhteisiin. Mietimme ja keskustelimme tovin, mitä omasta itsestä ja reissusta on järkevä paljastaa julkisessa blogissa, mutta mitäpä sitä salailemaan! Ajatustemme kanssa tuskin olemme kahden, liittyipä se sitten Aasialaiseen ruokaan tai matkustamiseen.
Satoi tai paistoi, Cameron Highlandista otetaan irti kaikki mitä tällä terveydentilalla saadaan - puitteet reissun upeimpiin maisemiin (tähän mennessä) ovat nyt täällä ja niistä nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti